Tuukka Kurun puhe Etnofutur-konferenssissa 23.2.2018

Arvoisat Eestin veljet ja sisaret. Nimeni on Tuukka Kuru, ja edustan täällä Suomea, isoveljeänne pohjoisessa. Määrittelen itseni etnonationalistiksi. Se tarkoittaa, että kansallisvaltion käsite kuvaa poliittisia näkemyksiäni kaikilla tasoilla.

Valtio, tai natio latinan kielellä tarkoittaa tiettyä ihmisrotua, joita yhdistää samat esi-isät, perimätieto, kieli, perinne, rodun erityispiirteet sekä yhteinen historia. Kansallismielisenä en usko kenenkään olevan oikeasti yksilöllinen kuin joku juureton atomi ilman yhteyttä ympärillään oleviin ihmisiin tai aiempiin sukupolviin.

[Katso video: https://youtu.be/uSF1Zr-03js]

Kuten tiedättekin, uusliberalistit tai vasemmistoaktivistit haluavat meidän uskovan tuollaiseen hölynpölyyn. Heille olemme vain yksilöitä, joilla on yksilöllisiä tarpeita ja omia päämääriä. Heille ylenpalttinen elämä ja pinnalliset huvit ovat yhteiskunnan lopullinen huipentuma, jonka kruunaavat seksirobotit, videopelit, pornografia, ja kaikki muut synteettiset tuotteet jotka korvaavat luonnollisen tapamme elää.

Ei enää kärsimystä tai tuskaa, ei velvollisuuksia, rajoituksia eikä muinaisia myyttejä tai rituaaleja. Vain mukavaa oleilua kunnes kaikki kuolemme.

Tiedätte kyllä hyvin, että tulevaisuutemme ei tule olemaan tuollainen. Kaikki paheet, nautinnot, hegemonia, hyödykkeiden kuluttamiseen perustuva elämäntapa ja raha, kaikki nämä ovat vain harhaa. Nämä kaikki ovat kuolettava uhka olemassaolollemme kansallisvaltiona.

Ensinnäkin tuollainen ajattelu korruptoi harkitsemiskykymme. Jos omaksumme individualistisen ajatustavan, että ei ole keinoa erottaa itseämme muista, emme kykene erottamaan ystävät vihollisista. Ilman sosiaalista koheesiota ovat maailman kansakunnat kykenemättömiä suojautumaan sellaisilta valloittajilta, jotka eivät pelaa samojen demokratian sääntöjen mukaan kuin me.

Apatian, suvaitsevaisuuden ja lapsellisuuden järjestys, josta aiemmin mainitsin tulee kaatumaan, ja sen tulee korvaamaan dynaamisempi, vaikkakin ei-eurooppalainen hallintovalta. Jokainen yhteiskunta, joka laiminlyö luonnonlait tulee romahtamaan ja lopulta katoamaan.

Ehkä jotkut teistä miettivät, että mitä nuo luonnonlait voisivat olla? Ensimmäinen näistä on rodullisen koheesion eli yhtenäisyyden laki. Sellainen kansa, josta tämä puuttuu ei osaa eritellä meidän ja heidän välillä. Tällainen kansa tulee sellaisen ryhmän valloittamaksi, jolla on parempi sisäinen koheesio.

Seuraava laki on laki elintilasta tai reviiristä. Jokaisen kansan pitäisi puolustaa sitä maata, joka heille kuuluu. Kansa, joka sallii muukalaisten tulon mailleen, tulee ulkopuolisten syrjäyttämäksi.

Kolmas laki on johtajuuden laki. Kansa ei voi selviytyä ilman rohkeita ja viisaita johtajia, jotka ovat valmiita puolustamaan omiaan silloinkin kun ollaan pahasti alakynnessä.

Neljäntenä tulee hierarkian laki. Tämä tarkoittaa, että kykenevimmät ja pätevimmät pitää laittaa heikompiaan johtamaan. Jokaisella on taitojen ja motivoituneisuuden pohjalta määräytyvä paikka heimossa.

Viides laki on äitiyden laki. Tämä tarkoittaa, että äidin rooli on toivottu ja normaali osa elämää. Kansat, joiden syntyvyyslukemat ovat heikot tulevat tuhoutumaan pidemmän päälle. Elinvoimaisemmat valtaavat alueet haltuunsa.

Nämä lait ovat yleispäteviä. Ne koskevat jokaista kansaa, riippumatta heidän uskonnostaan, rodusta, kulttuurista tai etnisestä taustasta. Kuten jo tajusitkin, nämä lait eivät piittaa tietokoneestasi, kännykästäsi, uudesta autostasi, tai akateemisesta diplomistasi. Jopa kaikkein ylevimmät, oikeudenmukaisimmat ja sivistyneimmät yhteiskunnat tulevat romahtamaan kun niiden jäsenet menettävät identiteettinsä ja taisteluhalunsa.

Kuten tiedostatkin, tämänhetkiset hyökkääjät eivät ole siitä voimakkaimmasta päästä, eivätkä myöskään kaikkein älykkäimpiä, päinvastoin. Kyseiset ei-eurooppalaiset ihmismassat, uudet valloittajat, jotka miljoonapäisinä laumoina saapuvat Eurooppaan eivät kanna aseita. Heillä ei ole viimeisinta huutoa olevia ilmavoimia tukemassa heitä, eikä aseistautuneita joukkoja. He ovat käytännössä kerjäläisten vellova meri, valtavaa Lähi-idässä tuoteutettua humanitäärisen kriisin sivuaaltoa.

On selvää, että nuo maat eivät ole todellinen uhka meille. Länsimaat voisivat helposti miehittää jonkun näistä maista parissa viikossa jos niin haluaisimme.

Mutta, ystäväni, pahin uhka ei ole nykyinen pakolaisvirta, eikä vain kasvava ei-valkoisten määrä Euroopassa. Pahin uhka ei ole edes islam tai mikään jihadistiryhmä, vaan nykyinen mielentilamme. Se miten me, valkoiset eurooppalaiset, ajattelemme. Se naiivi illuusio, jota aiemmin tässä kuvailin. Olemme käytännössä kuin HIV-potilas ilman immuunijärjestelmää. Edes pienintäkään uhkaa vastaan.

Ei ole oleellista väitellä tulijoiden todellisista, tarkemmista määristä. On tärkeämpää keskustella siitä keitä me olemme, ja siitä mitä aiomme säilyttää kansakuntana.

Tänne rajan yli tulevat väkimäärät eivät ole se sairaus, vaan oire omasta raukkamaisuudestamme. Jos meillä olisi oikea mielentila, voisimme helposti pysäyttää nuo ihmiset ja päättäväisin toimin lähettää heidät takaisin kotimaihinsa. Lihakset siihen meillä jo on, mutta olemme vielä heikkoja kuten leijona ilman taisteluhaluja.

Tämän halun taistella, ystävämme, on se minkä aiomme löytää yhdessä. Kansallismielisinä meidän ei pitäisi koskaan tyytyä pieniin voittoihin. Eri puolella Eurooppaa jo päätään nostavat maltilliset maahanmuuttovastaiset pienet puolueet eivät ole pitkän aikavälin ratkaisu eloonjäämisemme suhteen.

Useat näistä puolueista pyrkivät pehmentämään imagoaan mahanmuuttokysymyksen suhteen saadakseen suuremman väestönosan kannatuksen. Näin tehdessään he voivat vahingossa omaksua liberaalin narratiivin ja retoriikan ulosannissaan. Alussa ne voivat olla kovasti "maahanmuuttoa vastustavia", esittäen rasistisia tai jopa antisemitistisiä näkökantoja. ”Pahoja natseja” ja niin edelleen. He eivät kuitenkaan välitä leimautumisesta, koska heidän mielestään lopputulos pyhittää keinot.

Kun nämä puolueet seuraavaksi yrittävät esittää varteenotettavampaa, maltillisempaa linjausta, omaksuvat ne usein liberaalisempia näkökantoja asioihin. Rodulliset näkökannat korvataan kulttuuri-kysymyksillä. Aiemmat maahanmuuttovastaiset retoriikat korvataan "anti-islamilaisilla" näkökannoilla. Anti-islam tarkoittaa usein pro-liberaalia koska homoseksuaalit ja muut vähemmistöt ovat jopa islamin ensimmäisiä uhreja.

Tässä vaiheessa puolue ei olekaan enää maahanmuuttovastainen, ja kaikki maahanpyrkijät ovat tervetulleita kunhan jakavat yhteiset eurooppalaiset arvot. Sitten kun maa on muutettu tuhansien eri heimojen ja ryhmittymien mosaiikiksi, vaihtuu puolueen näkökanta ääriliikkeitä vastustavaksi. Tässä vaiheessa maasi on käytönnössä Libanon, eli peli on jo menetetty.

Kaiken kansallismielisen aktivismin päämäärä tulisi yksinkertaisesti olla olemassaolomme turvaaminen. Tämän perusarvon suhteen sinun ei tulisi koskaan tehdä myönnytyksiä. Edes silloin kun kertoimet ovat sinua vastaan.

Tietääkseni yleisössä on montakin ihmistä jotka ovat saapuneet todella monikulttuurisesta maasta. Varmaan ihmettelette, mitä voidaan tehdä asioiden korjaamiseksi, eikö ole jo myöhäistä? Mitä jos keskittyisimme johonkin helpompaan, toissijaiseen asiaan?

Mutta miettikääpä asiaa. Jos hyväksyt sen, että maassasi oleskelee paljon ei-eurooppalaisia, tulee maastasi, reviiristäsi ei-eurooppalainen melko pian. Kukaan ei tule muualta korjaamaan tilannetta puolestasi, se on pakko tehdä itse.

Saksan tilanne kuvastaa nykyistä demografista kriisiä. Peräti 25% ihmisistä on maahanmuuttajia. 6-vuotiaista 38% on syntynyt muuhun kuin eurooppalaiseen perheeseen. Monessa suuressa kaupungissa tuo luku on ollut yli 50% jo monen vuoden ajan.

Jos hyväksyt tämän kansanvaihdon, ja pelkästään valitat tämän aiheuttamista vääjäämättömistä sivuvaikutuksista, olet jo myöntänyt häviösi. Sateenkaarilippu ja Saksan passi eivät tee näistä tulijoista jälkeläisineen maagisesti saksalaisia. Amerikka ei tehnyt eurooppalaisista intiaaneja. Eikä Etelä-Afrikka tehnyt afrikaanereista bantuja.

Jokaisen maan kulttuuri johtuu sen omasta kansasta ja sen erityispiirteistä. Kulttuuri on vain kyseisten ominaisuuksien heijastuma. Kun joku sanoo, että Eurooppa on muuttunut, he sanovat kirjaimellisesti, että kansa on vaihtunut. Toivottavasti ei peruuttamattomasti.

Suomessa olen jutellut monen sellaisen puoluejäsenen kanssa, jotka jakavat samoja huolia tulevaisuuden suhteen kuin minäkin. Välillämme on kuitenkin eräs suuri ero, jota kutsun ”leimaantumispeloksi”. He voivat esimerkiksi sanoa, että pitäisi vastustaa maahanmuuttoa, mutta ei siksi, että tulijat eivät ole suomalaisia tai koska heidän käyttäytymisensä on alkukantaista, vaan koska maahanmuutto on "huono asia taloudelle", koska tulijat uhkaavat liberaaleja länsimaisia arvojamme, eivätkä pidä homoista. Tähän tyyliin.

Mutta heti kun joku vasemmistolainen haastaa heitä haukkuen rasistiksi, he pillastuvat. Kädet alkavat vapista ja he mumisevat, että "e-eihän me nyt mitään rasisteja..." Sitten he esittävät liudan tekosyitä, joilla yrittävät estää rasismileiman saamista otsaansa.

Jotkut ovat "rasisteja" ovien takana, odottaen "oikeaa hetkeä" hyökätä. Tämä "oikea hetki" yleensä tarkoittaa yli 50% kannatusta parlamentissa, valtamedian hallintaa ja kulttuurihegemonian saavuttamista. Tällaiset tavoitteet eivät kuitenkaan ole mahdollisia ilman yhteiskuntajärjestyksen järkkymistä, hyperinflaatiota ja vasemmistolaisten kovaa vastustusta, kuten Saksassa 1930-luvulla.

Pohtikaamme tätä strategiaa vielä vähän. Mitä jos maahanne saapuu joka vuosi satojatuhansia sellaisia muukalaisia, joilla on hyvä maine, alhainen rikollisuustaso, hyvä koulutustaso, ja muissakin asioissa ovat parempia kuin alkuperäisväestö. Miten aiot estää heidän tuloaan liberaalien argumenteilla? Et voi.

Entä jos tämä esimerkillinen vähemmistö on lisäksi merkittävästi ihmisoikeuskysymyksiin perehtynyt ja väittää, että maasi on monikulttuurinen, kuten se nyt on, ja vaatii vieläkin enemmän maahanmuuttoa? Jos nämä uudet tulijat eivät olekaan niin hyviä maahantulijoita kuin edelliset? Missä kohdassa tätä skenaariota tuo edellä mainittu salaa maahanmuuttovastainen puolue vihdoin saavuttaisi 50% tuen?

Olen pahoillani. Jos pelkästään odotatte ratkaisua Front Nationalin, Ruotsidemokraattien tai Alternative für Deutschlandin taholta, ette tule pelastamaan maatanne. Kotimaan takaisinsaanti voi alkaa vain oman mielemme sopukoista. Emme voi varmistaa olemassaoloamme vapaina kansallisvaltioina, jos emme halua puolustaa rajojamme ja tunnistaa keitä oikeasti olemme.

Rotuidentiteettini on valkoihoinen ja olen suomalaista sukua. Kumpaakaan näistä en valinnut, eivätkä ne tulleet lahjana hallitukselta. Tämä on mihin synnyin. Nämä tekevät minusta sen henkilön, joka oikeasti olen. Ei perustuslaki, ei äänestysoikeus eikä maamme demokraattinen vaalijärjestelmä, vaan vereni. Tämä pätee meihin kaikkiin. Toivotan teille kaikille turvallisempaa ja eurooppalaisempaa tulevaisuutta. Kiitos.