Norjalaiset tytöt saavat syyttää itseään

14.05.2008 P4: Norske jenter har seg selv å takke

- Kun norjalaiset tytöt kävelevät puolialastomina kaupungilla, on se sama kuin he huutaisivat ”tulkaa naimaan minua”, sanoo kolme afrikkalaista miestä.

Julkkisasianajaja Abid Rajalla on työviikko P4:n reportterina ja hän lähti käymään Grønlandin alueella Oslossa. Siellä hän tapasi kahvilassa nuorisoporukan – kolme miestä Somaliasta ja Senegalista, joiden iät olivat 26, 30 ja 35 vuotta.

Miehet, jotka eivät halua nimiään julki puhuvat mielellään P4:lle raiskaus- ja väkivalta-aallosta, joka on jatkunut jo kauan pääkaupungissa.

- Rehellisesti? Norjalaiset ovat täysin järkyttäviä!

Mitä tällä tarkoitat?

- Tarkoitan tällä kaikkea. Enkä vähiten sitä, että ruoka on aivan hirveää.

Mitä mieltä olet norjalaisista naisista?

- He ovat jotakin aivan muuta! hän sanoo, mikä aiheuttaa naurunpyrskähdyksen muilta kavereilta. 

Kuten Dagbladet.no kirjoitti maanantaina, ahdisteli ja pahoinpiteli ryhmä somalitaustaisia miehiä ainakin kymmentä naista Sofienberginpuistossa lauantai-iltana.

Viime vuonna ilmoitettiin ennätysmäärä 161 raiskausta sekä 35 raiskauksen yritystä Oslossa. Näissä tapauksissa 70 prosenttia tekijöistä oli kotoisin muualta kuin Norjasta.

- Kuulehan nyt, norjalaiset tytöt valittavat siitä, että ulkomaalaiset miehet tekevät sitä ja tätä, mutta syy siihen, että näin paljon raiskauksia tapahtuu on se, että norjalaiset tytöt kävelevät melkein alastomina! Se on melkein kuin sanoisivat ”tule tänne naimaan minua”, tiedäthän?

Eli se mitä sanot on, että norjalaiset tytöt pyytävät tulla raiskatuiksi? 

- Eivät suoranaisesti pyydä, mutta kun he kävelevät ulkona melkein alastomina ja juovat itsensä humalaan Frognerinpuistossa tai menevät juhlimaan ystäviensä kanssa ja sitten valittavat, että tulevat raiskatuiksi? Se on heidän omaa syytään, sanoo 26-vuotias somalialainen.

Mutta itsestään se, että ovat kevyesti pukeutuneita ja juovat itsensä humalaan ei varmastikaan tarkoita sitä, että pyytävät tulla raiskatuiksi?

- Ei, mutta monet ulkomaalaiset täällä eivät ole tottuneet sellaiseen siellä josta he tulevat. He eivät ole tottuneet siihen, että tytöt pukeutuvat kuten haluavat joten he ehkä tulkitsevat sen hieman väärin, ymmärrätkö?

Koskien nuorisoporukkaa joka viime viikonloppuna hyökkäsi useiden tyttöjen kimppuun, kaatoi heidät maahan ja repi heidän vaatteensa Grünerløkkan Sofienberginpuistossa, selittävät miehet kahvilassa sitä sillä, että pojat olivat niin nuoria. 

- Eivätkö nämä pojat olleet nuoria? Tyyliin 13-14 vuotiaita? Luulen, että he olivat uteliaita siitä miltä tytöt näyttävät. He olivat niin nuoria, että he eivät tienneet, mitä he tekivät, sanoo 35-vuotias somali P4:lle.

30-vuotias joka tulee Senegalista on sitä mieltä, että afrikkalaiset miehet kunnioittavat naisia, mutta pahoinpitelyjä ja raiskauksia tapahtuu kun miehet juovat.

- Me, jotka tulemme Senegalista emme mielellämme puhu norjalaisten miesten kanssa. Emme pidä heistä, mutta pidämme norjalaisista naisista. Tämä johtuu siitä, että afrikkalainen kulttuuri kunnioittaa naisia mutta ei miehiä, 30-vuotias senegalilainen sanoo.

Mutta miksi nuoret afrikkalaiset miehet hyökkäävät norjalaisten naisten kimppuun?

- Joskus näin tapahtuu. Kun me juomme ja tulemme humalaan saatamme tulla heidän päällensä mutta kun emme juo niin emme hyökkää naisten kimppuun – kunnioitamme heitä, sanoo senegalilainen hieman ontuvalla englannin kielellään.

26-vuotias somalialainen puhuu eniten. Hän uskoo hänen ja hänen ystäviensä mielipiteiden edustavan monen somaliyhteisöä edustavan asenteita.

Etkö usko, että monet ihmiset säikähtävät sitä, että teillä on tämänlaisia asenteita mikäli P4 lähettää tämän haastattelun radiossa?

- Lähettäkää vain, koska tämä on totta. Näin asia vain on – ja tämä on fakta. Minä en valehtele. En ole koskaan ollut yhdessä norjalaisen naisen kanssa, mutta olen ollut monen norjalaisen tytön kanssa – ja he ovat melko mukavia ja erittäin hyviä sängyssä sanoo 26-vuotias P4:lle.

Toimitukseen virtasi reaktioita lähetyksen jälkeen. Tässä pieni otos P4:n kuulijoiden tekstiviesteistä: 

”Vaikuttaa siltä kuin tästä olisi tullut enemmän käänteistä rasismia. Me etniset norjalaiset emme voi sanoa mitään koska olemme rasisteja. Mutta he [maahanmuuttajat] voivat sanoa mitä haluavat. Mielestäni ollaan keskitytty liikaa toisen osapuolen rasismiin.” 

”Jos on näin vaikeaa norjalaisten parissa, miksi ette matkusta kotiin? Raiskaus on hyväksyttävää jos pukeutuu ”halvaksi”. Vastenmielistä”

"Jos norjalaiset ovat niin rumia, niin en ymmärrä mitä he tekevät Norjassa!?

”Olen shokissa”

”Tämä oli vain vitsiä, eikö?”

”Tuontapaisella asenteella ei liene ihme että kehitys niissä maissa joista he tulevat on menossa rappiolle. Seurausta liian monesta avioliitosta suvun sisällä?”

”Sanon vain että ”poikki” - ja lähettäkää heidät kotiinsa”

”Jos me norjalaiset olisimme tehneet jotakin ”säädytöntä” muslimimaassa olisi meidät mestattu välittömästi. Ulkomaalaisten on kunnioitettava Norjan lakia täsmälleen samalla tavalla kuin meidänkin pitäisi kunnioittaa heidän uskontoaan heidän kotimaassan. Yst. Terv. Knut Erik & Ronny”

”Jos heillä on niin hirveää täällä, eivätkö he voi mennä sitten takaisin? He voisivat joka tapauksessa edes opetella noudattamaan sääntöjä täällä. Terveisin raivostunut sähköasentaja”

”Miksi me emme voi yleistää jos he kerran tekevät niin?”

Lähde.

Ruotsalaisia emme saa, venäläisiä emme halua, olemmeko siis rasisteja?

Juttu on, usko tai älä, Helsingin sanomista:

Ennen 1960-lukua suomalaiset eivät ollenkaan tienneet olevansa pahimmanlaatuisia rasisteja, kun he kiiruhtivat lukitsemaan ulko-ovensa mustalaiskaravaanin ajaessa pihaan, mutta pian he oppivat. Vuosikymmenen edistyksellinen nuoriso lähti tukka ja parta hulmuten oikaisemaan maailman vääryyksiä. Jokainen oikeaoppinen nuori halusi palavasti sosialisoida maailman ja vapauttaa mustat, ruskeat, keltaiset ja maitokahvin väriset veljensä ja sisarensa inhottavasta valkoisesta sorrosta ja riistosta.

Rotusorron vastustajien pettymykseksi eivät maailman hallitukset ja presidentit välittäneet mitään edistyksellisten suomalaisten mielipiteistä. Katseet täytyi kääntää kotimaahan, vaikkei Suomesta löytynyt nimeksikään sorrettuja mustia puolustettavaksi.

Onneksi löytyi sentään mustalaisia, joita innokkaasti ryhdyttiin auttamaan ihmisarvoiseen elämään, halusivat he tai eivät. Kaikkein ensimmäiseksi suomalaisille opetettiin, ettei mustalaista saa sanoa mustalaiseksi, vaan romaniksi. Rotusyrjintälain tultua voimaan romanistakin täytyi luopua julkisessa kielenkäytössä ja puukotusuutisissa alkoi esiintyä varhaiseläkeläisiä.

Hyvää tarkoittavien valkolaisten mustalaiskampanja kuoli vähitellen luonnollisen kuoleman, kun sortajat sen paremmin kuin sorretutkaan eivät millään lailla vaivautuneet muuttamaan käytöstään. Suomalaiset oli kuitenkin ehditty leimata siivottomiksi rasisteiksi, jotka pakottavat mustalaiset elämään sosiaalituella ja hakkaavat ja syljeksivät mielellään kaikkia muitakin vieraiden kulttuurien edustajia.

Sen koommin ei suomalaisten ole sallittu unohtaa, kuinka huonoja ja itsekkäitä ihmisiä he ovat. Heitä täytyy pöllyttää ja komentaa kuin vähälahjaisia lapsia. Muuten he karkaavat ensimmäisen näkemänsä ulkomaalaisen kimppuun. Syrjintäteoreetikot, kansainvälisyyskasvattajat ja omaa suvaitsevaisuuttaan ihastelevat vaikuttajat ja päättäjät jyrisevät, että suomalaisten on aika oppia ottamaan vastaan ulkomaalaisia: suomalaiset ovat saaneet liian kauan elää keskenään, väistää vastuutaan ihmiskunnan kurjista. Vastaan mukiseminen on sivistymätöntä ja julmaa.

Pöllytyksessä on opittu, ettei ulkomaalaisista saa enää sanoa pahaa sanaa. Ei saa epäillä, että somaleja tulee tänne siipeilemään, nauttimaan sinisilmäisten suomalaisten tarjoamasta täysihoidosta. Ei saa kysyä, mitä mikin maksaa. Suvaitsevaisuudella ei ole hintaa. Se saa maksaa mitä tahansa. Rasistiksi pääsee ihan yksinkertaisesti kysymällä, kenelle Suomi kuuluu. Suorastaan yltiörasistista on väittää, että Suomi muka kuuluisi suomalaisille.

Ulkomaalaiskeskusteluun saavat osallistua vain ne, joilla on oikeat mielipiteet. Heitä on maassa ehkä parikymmentä. Monet heistä ovat pakolais- ja ulkomaalaisorganisaatioiden palveluksessa. Sehän tekee heistä automaattisesti antirasisteja, kun taas loput noin viisi miljoonaa suomalaista ovat järjestään epäilyttävien kirjoissa. Varmoja tapauksia on löydetty kaksi: maaseudun puolueen poliisikansanedustaja Sulo Aittoniemi ja pilapiirtäjä Kari Suomalainen. Toinen kyselee koko ajan, paljonko pakolaisavun väärinkäyttäjät maksavat Suomelle, ja toinen nauraa ulkomaalaisten omituisuuksille. Sietämätöntä!

Suomessa on tehty vain yksi laajempi tutkimus suomalaisten asenteista ulkomaalaisia kohtaan, sekin ehkä jo vanhentunut. Kun tutkimus tehtiin pari vuotta sitten, tulos ei tyydyttänyt oikein ketään. Tutkimus nimittäin väitti, etteivät suomalaiset ole yhtään sen vihamielisempiä ulkomaalaisia kohtaan kuin maailman suvaitsevaisuuskilpailuissa voittajiksi julistautuneet ruotsalaiset. Suvaitsevimpia suomalaisia olivat koulutetut naiset ja epäluuloisimpia työläiset ja ikääntyneet maalaismiehet, jotka inhosivat homoseksuaalien ja naisasianaisten ohella myös ulkomaalaisia väriin ja sivistystasoon katsomatta.

Suomalaisten ennakkoluulotkin kohdistuivat suunnilleen samoihin kansallisuuksiin kuin ruotsalaisten.

Suomalaiset ottaisivat maahan mieluummin norjalaisia, virolaisia, englantilaisia ja jopa afrikkalaisia kuin puolalaisia, saksalaisia ja venäläisiä. Turkkilaisia suomalaiset halveksivat siinä kuin ruotsalaisetkin: heitä ei haluta Pohjolaan ollenkaan.

Suomen kansainvälistäjät turvautuvat sekä syytöksiin että pelotteluun saadakseen kansalaiset uskomaan, että ulkomaalaiset tekevät maasta autuuden esikartanon. Työnantajien etujärjestöt ovat erikoistuneet pelotteluun. Parinkymmenen vuoden päästä Suomessa on vain horisevia vanhuksia, jotka kerjäävät leipänsä kadulla ja hoidon puutteessa kuolevat kuin koirat yksinäisiin kopperoihinsa. Elättäjiä ei kuulemma löydy, jos maahan ei vilkkaasti palkata ulkomaalaista työvoimaa.

Totta?

Useimpien mielestä kyllä, mutta löytyy sellaisiakin asiantuntijoita, jotka kuvittelevat Suomen selviävän varsin pitkälle omin voimin, jos työvoima sijoitetaan viisaasti: tarpeetonta väkeä lojuu pilvin pimein vakuutuslaitoksissa ja pankeissa, kaiken maailman järjestöissä, valtiohallinnon bunkkereissa ja kunnissa, jopa teollisuudessa.

Tämän väen siirtelystä nousisi kuitenkin sellainen poliittinen poru, että varminta lienee valmistautua ulkomaalaisten tuloon. Elinkeinoelämän valtuuskunta on kehottanut nelikymppisiä opiskelemaan muutaman sanan puolaa, jotta he aikanaan tulisivat toimeen hoitajiensa kanssa. Unkariakin kannattaisi harkita, sillä unkarilaiset viranomaiset ovat jo kyselleet Suomen työvoimaministeriöstä, pääsisikö tänne töihin.

Suomen ulkomaalaispolitiikan kehittelijät hurskastelevat, ettei ulkomaalaisia oteta Suomeen tekemään halpoja, likaisia töitä. Tuoreimmissa kaavailuissa on suorastaan ehdotettu, että ulkomaalaisia on suosittava työhönotossa, opetuksessa ja asuntopolitiikassa.

Kaikkialla muualla, jopa humaanissa Ruotsissa, siirtolaiset ja pakolaiset tekevät halpaa työtä, mutta myöhäisheränneen Suomen täytyy ilmeisesti näytellä vieraskoreaa, vaikka henki menisi.

Taikasana, jolla suomalaisia painostetaan hyväksymään ulkomaalaiset, on monikulttuurisuus: Suomesta halutaan tehdä monikulttuurimaa, jossa erilaisista kulttuureista tulevat ihmiset elävät kuin kyyhkyslakassa toinen toistaan rakastaen ja rikastuttaen.

Monikulttuurisessa Ruotsissa ulkomaalaiset tekevät 15 prosenttia rikoksista, vaikka heitä on vain viisi prosenttia väestöstä. Monikulttuurisessa Suomessahan ulkomaalaiset eivät tietenkään rötöstelisi ja jos rötöstelevät, niin jotainhan värikkäämmästä ja rikkaammasta elämänmuodosta täytyy maksaa.

Kun muslimimies tappoi uskottoman vaimonsa, niin takavuosien suvaitsevainen ruotsalainen alioikeus määräsi hyvin lievän rangaistuksen, koska uskottoman naisen tappaminen ei nyt kertakaikkiaan ollut miehen omassa kulttuurissa järin vakava rikos.

Mitenkähän pitkälle tulevaisuuden monikulttuurisessa Suomessa joustetaan sitten, kun saamelaisten joiut on korvattu muessinien rukouskutsuilla?

Suomalaisten on selitetty pelkäävän ulkomaalaisia siksi, että suomalaisten itsetunto on niin heiveröinen. Heikkoa itsetuntoa on jumputettu suomalaisten päähän niin kauan, että he saattavat jo itsekin luulla olevansa rasistinrääpäleitä, joita pitääkin rangaista monikulttuurisuudella.

Anneli Sundberg

16.12.1990