Katkera totuus sosiaaliturvastamme

Berlin-Neuköllnin pormestari kertoo, miksi hänen mielestään monikulttuuri on kärsinyt haaksirikon.

Bild 18.9.2012: Die bittere Wahrheit über unser Sozialsystem

Arkipäivää Berlin-Neuköllnin (320.000 asukasta) Jobcenterin edustalla. Työttömyys: 18,3%, näistä 30% on maahanmuuttajataustaisia.

Esipuheessaan hän tuo selvästi esiin: "Tämä asiasisältö ei koske kaikkia maahanmuuttajia, kaikkia muslimeja, kaikkia Hartz-IV tuensaajia ja kaikkia nuoria."

Keskusteluissa yllätyn yhä uudelleen siitä, millä itsestään selvyydellä ihmiset lähtevät siitä, että yhteiskunnan luonnollinen tehtävä on elättää heidät ja toteuttaa heidän perhe- ja elämänsuunnitelmansa.

Erityisesti yksinhuoltajien keskuudessa tämä käsitys on varsin yleinen. Jälkikasvun hankkiminen ja kasvattaminen on seikka, jolla henkilö katsoo palvelleensa yhteiskuntaa riittävästi ja tämä toimii samalla järkähtämättömänä oikeutuksena, jonka nojalla voidaan närkästyen torjua kaikki kritiikki moraalittomana. 

Huomattava osuus (Jobcenterien) asiakkaista ovat sellaisia, jotka eivät ole työmarkkinaläheisiä (arbeitsmarktnah), kuten työnvälityskielellä niin kauniisti ilmaistaan.

Aiemmin heitä kutsuttiin "henkilöiksi, joilla on useita välitysesteitä" (Menschen mit multiplen Vermittlungshemmnissen). Koska tämä kuvaus osoittautui liian diskriminoivaksi, käytetään nykyään käsitettä "kompleksinen profiilitila" (komplexen Profillage). Saksaksi se tarkoittaa ylivelkaantumista, päihdeongelmaa, epäsosiaalista käytöstä.

Eräs ryhmä ovat henkilöt, jotka pitävät tietoisesti sosiaaliturvajärjestelmää lypsylehmänä, toisin sanoen, he käyttävät sitä yleisenä elämänperustana. Sosiaaliturvalla rahoitetaan elämisen perustarpeet, kuten vuokra, ruoka ja juoma, energia ja sairaskulut. Huveja varten ovat sitten lisäansiot. 

No se, mitä virkakielessä kutsutaan "sosiaaliturvan väärinkäytöksi", sitä on aina ollut ilman maahanmuuttoakin.

Kun ihmisiä, kuten turvapaikanhakijoita, totutetaan vuosikymmenien ajan sosiaaliturvajärjestelmään ja kielletään työnteko, niin ei kannata silloin valittaa, jos he saavuttavat täydellisen ammattitaidon ja hallitsevat lakipykälät paremmin, kuin monet virkailijat Jobcenterissä. 

Julkiset rahansiirrot eivät mitenkään voi olla monien perheiden ainoa tulonlähde. Se olisi johtanut siihen, että Neuköllnissä olisi paljon vapaita parkkipaikkoja, mitä muuten ei tähän mennessä ole havaittu ja tämä olisi myös räikeässä ristiriidassa lasten viihde-elektroniikan tai niiden kulkuvälineiden suhteen, joilla lapset tuodaan kouluun.

Yhä uudelleen nousee esiin se, kuinka vanhemmat sosiaalisista tulonsiirroista huolimatta voivat ryhtyä moniin liiketoimiin tai kuinka nuoret työttömät miehet voivat hankkia 100.000 euron hintaluokan autoja.

Pimeä työ on levinnyt täällä laajalti. Kyse ei ole pikku puijauksista ja petkutuksista, joilla epävarmassa elämäntilanteessa olevat ihmiset yrittävät hankkia muutaman setelin viranomaisten ohi. Ei, se on täällä systeemi.

Veroja valtiolle pidetään täysin tarpeettomina (inhimillisesti ymmärrettävää), mutta tätä myös toteutetaan ammattimaisen suunnitelmallisesti. Näistä piireistä puuttuu käsitys yhteiskunnan solidaarisuusjärjestelmästä tai periaatteesta "Anna keisarille, mitä keisarille kuuluu".

Tiheikkö on läpitunkematon. Ensinnäkin Jobcenterillämme on käytössä neljä(!) kenttätyöntekijää tätä likipitäen naurettavaa 80.000 asiakkaan armadaa varten ja siten se välittää todella hupaisan uhkakuvan heille. Toisekseen kotoisat suhdeverkostot estävät ulkopuolisia näkemästä tilannetta. 

Tässä on kyse oikeusjärjestyksemme ulkopuolella olevasta vaikutuspiiristä. Kyse on yhteisöistä, jotka pitävät tiukasti kiinni arvoista ja normeista - eivät kuitenkaan niistä meidän. Ja heillä on aivan oma käsitys siitä, mitä kohtaan henkilön tulee olla solidaarinen. Se ei ole valtioyhteisö, vaan perhe. Vain ja ainoastaan sen intresseillä on merkitystä.

Saksalaiset normit pätevät vain niin kauan, kun niistä on hyötyä ja/tai ne tuovat tuloja. Muuten ne menettävät nopeasti merkityksensä. Niiden tilalle astuvat rituaaliset käytännöt ja traditionaaliset käyttäytymismallit, joilla on suunnaton kaikkia sitova vaikutus. Niistä poikkeavat elämäntavat leimataan nopeasti huonoiksi, siivottomiksi ja vääräuskoisiksi. Sanonta "He elävät kuin saksalaiset" ei ole kohteliaisuus. 

Viestit, joita annamme tällä saralla, ovat liian heikkoja ja likipitäen absurdeja. Kun liittokansleri vetoaa maahanmuuttajiin, että nämä kunnioittaisivat Saksan lakeja, muistuttaa se jo alistumista. Samoin koen äskettäisen avio-oikeusreformin: vuonna 2009 poistettiin pelkkiä kirkollisia avioliittoja koskeva kielto.

"Näin muslimien moniavioliitolle" - neljä aviovaimoa sallitaan - "ja pakkoavioliitoille avataan portit Saksassa", kritisoi täysin oikein turkkilainen naisoikeusaktivisti ja asianajaja Seyran Ate. 

Tällaiset vain Allahin edessä solmitut "kevyt-avioliitot", joita ei sallita edes Turkissa, johtavat siihen, että naisista tulee täysin oikeudettomia ja he eivät voi saada yhtäkään elatus- tai perintövaatimusta toteutumaan. Tasa-arvopolitiikan kannalta tämä on valtava askel takaisin kivikauteen.

Perustelu tälle oli: "Kokemus on osoittanut, että muita Saksassa edustettuina olevia uskontoyhteisöjä (kuin katolinen ja evankelisluterilainen kirkko) ei toistuvista Saksan eri viranomaisten huomautuksista huolimatta voitu saada toimimaan avioliiton solmimiskäytännöissään lain § 67, 67 mukaan (= kirkollinen vihkiminen on sallittu vasta viranomaisten vahvistaman avioliiton solmimisen jälkeen). 

Siis saksaksi: Evankelisluterilaiset ja katoliset toimivat lain mukaan, mutta muut, kuten muslimit eivät piitanneet säännöstä tippaakaan, joten se joutaa menemään.

Mielestäni pahempaa konkurssijulistusta ei voi antaa. Jos esimerkkiä sovellettaisiin kouluihin, niin voisimme tehdä monelle häirikölle elämän Saksassa helpommaksi ja mukavammaksi: Säännöt, joita kukaan ei noudata, heitämme yksinkertaisesti menemään.

Sen, kuinka nopeasti ja alamaisesti yhteiskuntamme perääntyy, osoittaa myös eräs toinen merkittävä esimerkki: Berliinin nuorisovankilassa eivät vangit saa enää periaatteessa ruokaa, joka sisältää sianlihaa. Peruste määräykselle: "70% vangeista on maahanmuuttajataustaisia. He eivät voi uskonnollisista syistä syödä sianlihaa. 

Selvä juttu, on toki loogista. Suurin vankiryhmä määrää myös ruokalistan. Kuitenkin mietin, mitä tapahtuisi päinvastaisessa tilanteessa. Laitettaisiinko silloin myös 30%:lle muslimeja maksamakkaraa ja wieninleike lautasella. En oikein jaksa uskoa. Jotakin olisi silloinkin pielessä.

Tässä asiassa on Rotterdamin ylipormestarilla Ahmed Aboutalebilla selvät näkemykset: "En keskustele kenenkään kanssa tämän maan laeista. Ketä ne eivät miellytä, voi vapaasti etsiä maan, jossa lait miellyttävät häntä paremmin."