Puoluelain (10/69) 10 §:n mukaan valtion viranomaisen sekä valtion tai sen määräämisvallassa olevan yhteisön tai laitoksen on kohdeltava kaikkia puolueita tasapuolisesti ja yhdenmukaisia perusteita noudattaen.
1.8.1992 pykälään lisättiin hallituksen esityksestä (HE 57/1992) toinen momentti, jonka mukaan Yleisradio voi soveltaessaan 1 momenttia yhtiön vaaliohjelmiin ottaa huomioon myös ohjelmallisia näkökohtia:
1.8.1992 pykälään lisättiin hallituksen esityksestä (HE 57/1992) toinen momentti, jonka mukaan Yleisradio voi soveltaessaan 1 momenttia yhtiön vaaliohjelmiin ottaa huomioon myös ohjelmallisia näkökohtia:
Oy Yleisradio Ab voi soveltaessaan 1 momenttia yhtiön vaaliohjelmiin ottaa huomioon myös ohjelmallisia näkökohtia.
Esitys lähetettiin perustuslakivaliokunnan (PeVM 6/1992) käsittelyyn, joka päätti hyväksyä sen kolmesta vastalauseesta huolimatta. Tuo mietintö ja etenkin vastalauseet kannattaa lukaista.
Nykyään tämä tarkoittaa sitä, että Yle päästää ääneen ainoastaan eduskuntapuolueet. Sääntö ei kuitenkaan koske Muutos 2011:tä, koska eduskuntapuolue on venyvä käsite eikä eduskunnassa oleva puolue välttämättä ole eduskuntapuolue - asian valmistelussa kun on nähty parhaaksi vaihtoehdoksi jättää Yleisradion tehtäväksi soveltaa mainittua säännöstä yhtiön vaaliohjelmiin.
Tällainen jako sotii täysin tasapuolisuusperiaatetta vastaan, sillä ennen vaalejahan ei ole suuria tai pieniä puolueita; puoluetukia lukuun ottamatta kaikki ovat samalla viivalla. On nurinkurista, että valmiiksi tunnetut, verovaroista miljoonia saavia puolueita suositaan tasapuolisuusvaatimuksesta huolimatta.
Ennen tämän mainitun momentin lisäämistä tämänkaltainen syrjintä ei ollut mahdollista:
Tällainen jako sotii täysin tasapuolisuusperiaatetta vastaan, sillä ennen vaalejahan ei ole suuria tai pieniä puolueita; puoluetukia lukuun ottamatta kaikki ovat samalla viivalla. On nurinkurista, että valmiiksi tunnetut, verovaroista miljoonia saavia puolueita suositaan tasapuolisuusvaatimuksesta huolimatta.
Ennen tämän mainitun momentin lisäämistä tämänkaltainen syrjintä ei ollut mahdollista:
Kun Yleisradion ohjelmaneuvosto oli yhtiön ohjelmatoiminnan säännöstöä tulkitessaan päättänyt, että syksyllä 1975 pidettävään suureen vaalikeskusteluun saisivat osallistua vain eduskunnassa edellisellä vaalikaudella edustettuina olevat puolueet, valtioneuvoston oikeuskansleri lähetti tälle tehdyn kantelun johdosta Yleisradion hallintoneuvostolle kirjeen. Siinä oikeuskansleri katsoi, ettei ehdokkaita asettanutta rekisteröityä puoluetta saa karsia osallistumasta radion tai television vaaliohjelmaan sillä perusteella, ettei puolue ole ollut edustettuna edellisessä eduskunnassa. Kirjeen saatuaan ohjelmaneuvosto tarkisti päätöksensä siten, että kantelun tehneet kaksi puoluetta saivat osallistua kysymyksessä oleviin vaaliohjelmiin, mistä oli seurauksena, että vaaliohjelmissa esiintyi tuolloin yhteensä 12 puoluetta.
Tätä oikeuskanslerin vuodelta 1975 antamaa kertomusta tarkastaessaan perustuslakivaliokunnan mukaan vuonna 1976 (PeVM 37/1976) television ja radion vaaliohjelmat eivät olleet tarkoituksenmukaisia sen vuoksi, että "keskustelijoiden lukumäärä on käytettävissä olevaan aikaan nähden liian suuri, minkä johdosta ohjelmat muodostuvat helposti hajanaisiksi sekä katselijoiden ja kuuntelijoiden kannalta vaikeasti seurattaviksi ja mielenkiinnottomiksi."
Perustuslakivaliokunta katsoi myös epäkohdaksi sen, että yhteiskunnalliselta ja poliittiselta merkitykseltään aivan erilaiset puolueet saavat käyttää vaalikeskusteluissa yhtä paljon aikaa mielipiteidensä ja politiikkansa esittelyyn. Valiokunta edellyttikin, että kiireellisesti selvitettäisiin, millä tavoin poliittisten puolueiden esiintyminen vaaliohjelmissa voitaisiin järjestää tuolloista tasapuolisemmin ottamalla huomioon suhteellisuusperiaate.
Yleisradion toimintaympäristö on muuttunut muun muassa sikäli, että tällä hetkellä sillä on käytössään paitsi useita tv-kanavia, myös Areena-verkkopalvelu ja useita verkkosivustoja. Lisäksi sen toiminta rahoitetaan suoraan verovaroista. Aika ei ole rajoite. Suhteellisuusperiaate on ristiriidassa tasapuolisuusperiaatteen kanssa.
Silloisen valiokunnan käsityksen mukaan ehdotettu puoluelain 10 §:n muutos oli tarpeen, jotta Yleisradion vaaliohjelmat voidaan tehdä ohjelmallisten kriteerien mukaan arvioituna yleisöä nykyistä enemmän kiinnostaviksi. Valiokunnan käsityksen mukaan tämä merkitsi ensi sijassa sitä, että vaaliohjelmissa on esiteltävä vaaleissa esillä olevat vaihtoehdot eli kaikkien ehdokkaita asettaneiden puolueiden tulee saada tilaisuus tuoda näkemyksensä esille. Ohjelmatuotannossa voitaisiin ohjelmallisina näkökohtina ottaa huomioon ainakin puolueen suuruus ja puolueen parlamentaarinen asema.
Ilmeisesti valiokunnalla oli laajempi käsitys ohjelmien kiinnostavuudesta ja puolueiden tasavertaisuudesta, kun keskustelijoiden karsiminen ja syrjintä lisää sen mielestä kiinnostavuutta tinkimättä puolueiden tasapuolisuudesta. Mielestäni tulisi pikaisesti selvittää, onko muun muassa viestintäkentässä tapahtunut kehitys huomioon ottaen lainkaan tarkoituksenmukaista säilyttää laissa tämäntapaisia Yleisradion ohjelmatoimintaa koskevia erityissäännöksiä.
Valiokunta korosti mietinnössään tasapuolisuutta ja ohjelmallisten kriteerien merkitystä, mutta jätti kuitenkin toteamatta, että näitä tavoitteita ei varmisteta arpomalla. Poistaessaan viimeisestä kappaleesta puolueiden tasapuolista kohtelua edellyttävän maininnan se on johtanut tiettyjen puolueiden erikoisasemaan vaaliohjelmissa.
Nykyään on siis mahdollista jakaa ns. suuri vaalikeskustelu kahteen osaan, jossa toisessa olisivat uudet yrittäjät ja toisessa aikaisemmat eduskuntapuolueet. Poliittisia keskusteluohjelmia järjestetään suurten hallitus- ja oppositiopuolueiden kesken ja muut jätetään omiin ryhmiinsä. Muussakin uutisoinnissa tasapuolisuusvaatimus on kokonaan kadonnut tämän momentin takia.
Ohjelma-ajankohtien järjestelyillä voidaan vielä edelleen suosia joidenkin puolueiden erottautumista muista vaaleja koskevassa tiedottamisessa.
Jakoperusteena ei voi olla eduskuntapuolueet ja muut taikka suuret ja pienet, vaan eri keskusteluissa on oltava esimerkiksi mukana sellaisten ryhmien edustajat, joiden ohjelmallisten tavoitteiden erilaisuus takaa yleisöä kiinnostavan ja monipuolisen väittelyn ja mielipiteenvaihdon.
Valiokunnan enemmistön hyväksymä sanamuoto jättää Yleisradiolle ja käytännössä sen suurista puolueista koostuvalle parlamentaarisesti valitulle hallintoneuvostolle liian suuren vallan suhtautumisessaan eri puolueisiin vaaliohjelmissa. Nyt hyväksytyn sanamuodon sijaan olisi tullut vaatia tasapuolisuutta vaaliohjelmissa, jolloin ns. ohjelmalliset tekijät olisivat olleet vasta toissijainen kriteeri, ja täten olisi voitu kohdella puolueita tasapuolisemmin niiden parlamentaarisesta koosta riippumatta.
Pidän välttämättömänä, että tasapuolisuusvaatimuksesta Yleisradion ohjelmissa ei tingitä. Tämä toteutuu parhaiten poistamalla puoluelain 10 §:stä 1.8.1992 lisätty toinen momentti.
Pyydänkin kansanedustajia kumoamaan tämän lain:
Pyydänkin kansanedustajia kumoamaan tämän lain:
Annettu Helsingissä 20 päivänä heinäkuuta 1992
Laki puoluelain 10 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 10 päivänä tammikuuta 1969 annetun puoluelain (10/69) 10 §:ään uusi 2 momentti seuraavasti:
10 §
Oy Yleisradio Ab voi soveltaessaan 1 momenttia yhtiön vaaliohjelmiin ottaa huomioon myös ohjelmallisia näkökohtia.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1992.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.
Helsingissä 20 päivänä heinäkuuta 1992
Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO
Oikeusministeri
Hannele Pokka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti