Halvan uusi halvarasia

Lakujupakka on last season. Nyt pukkaa megakaustia:

Huomasin sattumalta, että Halvan halvapaketti on uudistettu. Vanhassa oli, hieman rasistissävytteisesti, kameli ja palmu:

Kameli sekä palmu

Vanha paketti suorastaan huokui 50-luvun siirtomaarasismia.

Uudesta, dynaamisemmasta versiosta on suvaitsevaisesti poistettu rasistiset kuviot eli kameli saanut kenkää. Uudistus on erittäin tervetullut ja sitä on odotettu pitkään. Tuote on nyt huomattavan kansainvälisempi ja direktiivien mukainen eikä sen pitäisi loukata ketään...

Halvan uusi halvarasia.

... mutta huolestuttavaa on, että pakettiin on vaivihkaa ilmestynyt kreikkalaisen äärioikeistolaisen puolueen tunnus, ja puolueen tunnus muistuttaa hakaristiä, tietää hesari.

Avoimen muukalaisvihaisen äärioikeistolaisen, populistisen jne. Kultaisen aamunkoiton wikistä:

Hakaristiä muistuttava meanderi.

Pöyristyttävän järkyttävää. Uusi vedenpitävä todiste suomalaisesta piilo-, arki- ja rakenteellisesta rasismista. Toivoisin, että rikottaisiin rasismiin liittyvä vaikenemisen muuri, eikä annettaisi valtaa pelolle (sillä monet eivät puutu juuri tästä syystä). Hiljaisuus voi olla merkki tuomitsemisesta, mutta useimmiten se on viesti välinpitämättömyydestä.

Kulttuuria rodullistavat kameli ja palmu olivat toki rasistisia etnisen piilo-oletuksen takia, mutta ei hakaristin oloisia meanderejakaan voi missään nimessä hyväksyä. Onkohan Halvalla tai Halvan käyttämässä mainostoimistossa ns. varsinaisia "maahanmuuttokriitikkoja" palkkalistoilla? Toivoisin Supon tai Veronika Honkasalon tutkivan pikaisesti uudistuksesta vastuussa olevien mahdolliset kytkökset Breivikiin ja persujen äärioikeistolaiseen siipeen. Jonkun täytyy irtisanoutua ja boikotoida tuotetta kunnes kameli on saatu takaisin. Nyt Halva kyllä kalastelee sameissa vesissä.

Juuri tämä rasia saattaa ratkaista eurovaalien tuloksen.

Poistettiinhan mm. neekerinsuukkopaketistakin kaislahame.

Puoluelain 10 §:n muuttamisesta

Puoluelain (10/69) 10 §:n mukaan valtion viranomaisen sekä valtion tai sen määräämisvallassa olevan yhteisön tai laitoksen on kohdeltava kaikkia puolueita tasapuolisesti ja yhdenmukaisia perusteita noudattaen.

1.8.1992 pykälään lisättiin hallituksen esityksestä (HE 57/1992) toinen momentti, jonka mukaan Yleisradio voi soveltaessaan 1 momenttia yhtiön vaaliohjelmiin ottaa huomioon myös ohjelmallisia näkökohtia:

Oy Yleisradio Ab voi soveltaessaan 1 momenttia yhtiön vaaliohjelmiin ottaa huomioon myös ohjelmallisia näkökohtia.

Esitys lähetettiin perustuslakivaliokunnan (PeVM 6/1992) käsittelyyn, joka päätti hyväksyä sen kolmesta vastalauseesta huolimatta. Tuo mietintö ja etenkin vastalauseet kannattaa lukaista.

Nykyään tämä tarkoittaa sitä, että Yle päästää ääneen ainoastaan eduskuntapuolueet. Sääntö ei kuitenkaan koske Muutos 2011:tä, koska eduskuntapuolue on venyvä käsite eikä eduskunnassa oleva puolue välttämättä ole eduskuntapuolue - asian valmistelussa kun on nähty parhaaksi vaihtoehdoksi jättää Yleisradion tehtäväksi soveltaa mainittua säännöstä yhtiön vaaliohjelmiin.

Tällainen jako sotii täysin tasapuolisuusperiaatetta vastaan, sillä ennen vaalejahan ei ole suuria tai pieniä puolueita; puoluetukia lukuun ottamatta kaikki ovat samalla viivalla. On nurinkurista, että valmiiksi tunnetut, verovaroista miljoonia saavia puolueita suositaan tasapuolisuusvaatimuksesta huolimatta.

Ennen tämän mainitun momentin lisäämistä tämänkaltainen syrjintä ei ollut mahdollista:

Kun Yleisradion ohjelmaneuvosto oli yhtiön ohjelmatoiminnan säännöstöä tulkitessaan päättänyt, että syksyllä 1975 pidettävään suureen vaalikeskusteluun saisivat osallistua vain eduskunnassa edellisellä vaalikaudella edustettuina olevat puolueet, valtioneuvoston oikeuskansleri lähetti tälle tehdyn kantelun johdosta Yleisradion hallintoneuvostolle kirjeen. Siinä oikeuskansleri katsoi, ettei ehdokkaita asettanutta rekisteröityä puoluetta saa karsia osallistumasta radion tai television vaaliohjelmaan sillä perusteella, ettei puolue ole ollut edustettuna edellisessä eduskunnassa. Kirjeen saatuaan ohjelmaneuvosto tarkisti päätöksensä siten, että kantelun tehneet kaksi puoluetta saivat osallistua kysymyksessä oleviin vaaliohjelmiin, mistä oli seurauksena, että vaaliohjelmissa esiintyi tuolloin yhteensä 12 puoluetta.

Tätä oikeuskanslerin vuodelta 1975 antamaa kertomusta tarkastaessaan perustuslakivaliokunnan mukaan vuonna 1976 (PeVM 37/1976) television ja radion vaaliohjelmat eivät olleet tarkoituksenmukaisia sen vuoksi, että "keskustelijoiden lukumäärä on käytettävissä olevaan aikaan nähden liian suuri, minkä johdosta ohjelmat muodostuvat helposti hajanaisiksi sekä katselijoiden ja kuuntelijoiden kannalta vaikeasti seurattaviksi ja mielenkiinnottomiksi."

Perustuslakivaliokunta katsoi myös epäkohdaksi sen, että yhteiskunnalliselta ja poliittiselta merkitykseltään aivan erilaiset puolueet saavat käyttää vaalikeskusteluissa yhtä paljon aikaa mielipiteidensä ja politiikkansa esittelyyn. Valiokunta edellyttikin, että kiireellisesti selvitettäisiin, millä tavoin poliittisten puolueiden esiintyminen vaaliohjelmissa voitaisiin järjestää tuolloista tasapuolisemmin ottamalla huomioon suhteellisuusperiaate.


Yleisradion toimintaympäristö on muuttunut muun muassa sikäli, että tällä hetkellä sillä on käytössään paitsi useita tv-kanavia, myös Areena-verkkopalvelu ja useita verkkosivustoja. Lisäksi sen toiminta rahoitetaan suoraan verovaroista. Aika ei ole rajoite. Suhteellisuusperiaate on ristiriidassa tasapuolisuusperiaatteen kanssa.

Silloisen valiokunnan käsityksen mukaan ehdotettu puoluelain 10 §:n muutos oli tarpeen, jotta Yleisradion vaaliohjelmat voidaan tehdä ohjelmallisten kriteerien mukaan arvioituna yleisöä nykyistä enemmän kiinnostaviksi. Valiokunnan käsityksen mukaan tämä merkitsi ensi sijassa sitä, että vaaliohjelmissa on esiteltävä vaaleissa esillä olevat vaihtoehdot eli kaikkien ehdokkaita asettaneiden puolueiden tulee saada tilaisuus tuoda näkemyksensä esille.  Ohjelmatuotannossa voitaisiin ohjelmallisina näkökohtina ottaa huomioon ainakin puolueen suuruus ja puolueen parlamentaarinen asema.

Ilmeisesti valiokunnalla oli laajempi käsitys ohjelmien kiinnostavuudesta ja puolueiden tasavertaisuudesta, kun keskustelijoiden karsiminen ja syrjintä lisää sen mielestä kiinnostavuutta tinkimättä puolueiden tasapuolisuudesta. Mielestäni tulisi pikaisesti selvittää, onko muun muassa viestintäkentässä tapahtunut kehitys huomioon ottaen lainkaan tarkoituksenmukaista säilyttää laissa tämäntapaisia Yleisradion ohjelmatoimintaa koskevia erityissäännöksiä.

Valiokunta korosti mietinnössään tasapuolisuutta ja ohjelmallisten kriteerien merkitystä, mutta jätti kuitenkin toteamatta, että näitä tavoitteita ei varmisteta arpomalla. Poistaessaan viimeisestä kappaleesta puolueiden tasapuolista kohtelua edellyttävän maininnan se on johtanut tiettyjen puolueiden erikoisasemaan vaaliohjelmissa.

Nykyään on siis mahdollista jakaa ns. suuri vaalikeskustelu kahteen osaan, jossa toisessa olisivat uudet yrittäjät ja toisessa aikaisemmat eduskuntapuolueet. Poliittisia keskusteluohjelmia järjestetään suurten hallitus- ja oppositiopuolueiden kesken ja muut jätetään omiin ryhmiinsä. Muussakin uutisoinnissa tasapuolisuusvaatimus on kokonaan kadonnut tämän momentin takia. 

Ohjelma-ajankohtien järjestelyillä voidaan vielä edelleen suosia joidenkin puolueiden erottautumista muista vaaleja koskevassa tiedottamisessa.

Jakoperusteena ei voi olla eduskuntapuolueet ja muut taikka suuret ja pienet, vaan eri keskusteluissa on oltava esimerkiksi mukana sellaisten ryhmien edustajat, joiden ohjelmallisten tavoitteiden erilaisuus takaa yleisöä kiinnostavan ja monipuolisen väittelyn ja mielipiteenvaihdon.

Valiokunnan enemmistön hyväksymä sanamuoto jättää Yleisradiolle ja käytännössä sen suurista puolueista koostuvalle parlamentaarisesti valitulle hallintoneuvostolle liian suuren vallan suhtautumisessaan eri puolueisiin vaaliohjelmissa. Nyt hyväksytyn sanamuodon sijaan olisi tullut vaatia tasapuolisuutta vaaliohjelmissa, jolloin ns. ohjelmalliset tekijät olisivat olleet vasta toissijainen kriteeri, ja täten olisi voitu kohdella puolueita tasapuolisemmin niiden parlamentaarisesta koosta riippumatta.

Pidän välttämättömänä, että tasapuolisuusvaatimuksesta Yleisradion ohjelmissa ei tingitä. Tämä toteutuu parhaiten poistamalla puoluelain 10 §:stä 1.8.1992 lisätty toinen momentti.

Pyydänkin kansanedustajia kumoamaan tämän lain:

---

Annettu Helsingissä 20 päivänä heinäkuuta 1992

Laki puoluelain 10 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 10 päivänä tammikuuta 1969 annetun puoluelain (10/69) 10 §:ään uusi 2 momentti seuraavasti:

10 §

Oy Yleisradio Ab voi soveltaessaan 1 momenttia yhtiön vaaliohjelmiin ottaa huomioon myös ohjelmallisia näkökohtia.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1992.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Helsingissä 20 päivänä heinäkuuta 1992

Tasavallan Presidentti 

MAUNO KOIVISTO

Oikeusministeri 

Hannele Pokka

---

PeVM 6/1992

Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 6 hallituksen esityksestä laiksi puoluelain 10 §:n muuttamisesta

Eduskunta on 19 päivänä toukokuuta 1992 lähettänyt perustuslakivaliokunnan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen n:o 57.

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina lainsäädäntöneuvos Eero J. Aarnio oikeusministeriöstä, valtioneuvoston oikeuskansleri Jorma S. Aalto, ylitarkastaja Ismo Kosonen liikenneministeriöstä, kansliajohtaja Jussi Tunturi ja tuottaja Astrid Gartz Oy Yleisradio Ab:sta sekä oikeustieteen lisensiaatti, kansliapäällikkö Lauri Tarasti.

Hallituksen esitys

Esityksessä ehdotetaan puoluelakia muutettavaksi niin, että Yleisradion vaaliohjelmissa voidaan ottaa huomioon ohjelmallisia näkökohtia sen lisäksi, että laissa on puolueiden tasapuolista kohtelua koskeva vaatimus.

Lainmuutos on tarkoitettu tulemaan voimaan siten, että uutta säännöstä voitaisiin soveltaa jo vuoden 1992 kunnallisvaaleja koskeviin Yleisradion vaaliohjelmiin.

Valiokunnan kannanotot

Valtion viranomaisen sekä valtion tai sen määräämisvallassa olevan yhteisön tai laitoksen on puoluelain 10 §:n mukaan kohdeltava kaikkia puolueita tasapuolisesti ja yhdenmukaisia perusteita noudattaen.

Sääntelyn esikuvana lienee ollut silloisen Saksan liittotasavallan puoluelaki, jossa asetettiin yhdenmukaisuuskohtelu pääsäännöksi ja lisäksi säädettiin, että puolueille myönnettävää etua voidaan porrastaa puolueiden merkityksen mukaan. Tällöinkin oli edun hyödyntämiseksi tarpeellinen vähimmäismäärä taattu jokaiselle puolueelle.

Puoluelain valmistelun aikana, kuten myös eduskuntakäsittelyssä, ymmärrettiin lain 10 §:n tarjoavan erilaisia vaihtoehtoja Yleisradion vaaliohjelmiin. Puoluelakia koskeneessa hallituksen esityksessä (HE 99/1967 vp) todettiin, ettei "ole näyttänyt mahdolliselta ... kaavamaisesti määritellä (joukkotiedotusvälineiden käyttämistä koskevien) etujen jakamisessa noudatettavia perusteita".

Puoluelain 10 §:n tulkintaan otti vuonna 1975 kantaa valtioneuvoston oikeuskansleri sen johdosta, että oli tehty kantelu Yleisradion ohjelmaneuvoston päätöksestä sallia vain eduskunnassa edellisellä vaalikaudella edustettuina olleiden puolueiden osallistua suureen vaalikeskusteluun. Oikeuskansleri katsoi, ettei ehdokkaita asettanutta rekisteröityä puoluetta saa karsia osallistumasta vaaliohjelmaan sillä perusteella, ettei puolue ole ollut edustettuna edellisessä eduskunnassa.

Perustuslakivaliokunta katsoi jo vuonna 1976 vallitsevan laaja yksimielisyys siitä, "etteivät television ja radion vaaliohjelmat nykyisellään ole tarkoituksenmukaisia lähinnä sen vuoksi, että keskustelijoiden lukumäärä on käytettävissä olevaan aikaan nähden liian suuri, minkä johdosta ohjelmat muodostuvat helposti hajanaisiksi sekä katselijoiden ja kuuntelijoiden kannalta vaikeasti seurattaviksi ja mielenkiinnottomiksi" (PeVM 37/1976 vp). Tällainen tilanne on entisestäänkin kärjistynyt puolueiden määrän lisäännyttyä.  Nykyisin rekisterissä on kahdeksantoista puoluetta, ja ainakin yhden uuden puolueen perustaminen on vireillä. Mainittakoon, että puoluelakia säädettäessä puoluerekisteriin merkittiin yhdeksän puoluetta. Myös Yleisradion toimintaympäristö on muuttunut muun muassa sikäli, että tällä hetkellä toimii useita paikallisradioita, joita puoluelain 10 § ei koske ja joiden toimilupaehdoissakaan ei ole vastaavanlaisia määräyksiä (ks.  PeVM 6/1989 vp).

Valiokunnan käsityksen mukaan ehdotettu muutos on puoluelain 10 §:n nykyisen sisällön ja siitä omaksutun tulkinnan takia tarpeen, jotta Yleisradion vaaliohjelmat voidaan tehdä ohjelmallisten kriteerien mukaan arvioituna yleisöä nykyistä enemmän kiinnostaviksi. Valiokunnan mielestä tulisi kuitenkin selvittää, onko muun muassa viestintäkentässä tapahtunut kehitys huomioon ottaen lainkaan tarkoituksenmukaista säilyttää laissa tämäntapaisia Yleisradion ohjelmatoimintaa koskevia erityissäännöksiä.

Puoluelain 10 §:n uusi 2 momentti on Yleisradion vaaliohjelmia koskeva erityissäännös, joka täydentää laissa nykyisin olevaa puolueiden tasapuolisen kohtelun vaatimusta.  Tämä vaatimus on edelleenkin otettava huomioon vaaliohjelmissa.  Valiokunnan käsityksen mukaan vaatimus merkitsee ensi sijassa sitä, että vaaliohjelmissa on esiteltävä vaaleissa esillä olevat vaihtoehdot eli kaikkien ehdokkaita asettaneiden puolueiden tulee saada tilaisuus tuoda näkemyksensä esille.  Ohjelmatuotannossa voitaisiin ohjelmallisina näkökohtina ottaa huomioon ainakin puolueen suuruus ja puolueen parlamentaarinen asema.

                                      -----

Valiokunta ehdottaa kunnioittaen, että lakiehdotus hyväksyttäisiin muuttamattomana.

Helsingissä 4 päivänä kesäkuuta 1992

                                      -----

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Zyskowicz, jäsenet Jansson, Jäätteenmäki, Kaarilahti (osittain), Koskinen, Laine, M. Laukkanen, J.  Leppänen, Moilanen, Nikula, Vistbacka ja Väistö sekä varajäsen Helle.

                                      -----

Vastalauseita

I

Ehdotetun lainmuutoksen tarpeellisuutta ei ole pystytty kovin vakuuttavasti osoittamaan. Valiokunta onkin mietinnössään ehdottanut huolellisesti selvitettäväksi ehdotetun kaltaisten Yleisradion ohjelmatoimintaa koskevien erityissäännösten säilyttämistä laissa. Epäilyjä on kohdistettu myös Yleisradion hallintoneuvoston kykyyn käyttää annettuja valtuuksia, koska sitä ei ole valittu journalistisin perustein.

Toisaalta on olemassa kiistaton tarve Yleisradion vaaliohjelmien, erityisesti ns. suuren vaalikeskustelun kiinnostavuuden lisäämiseen. Kun siihen pyrkiminen mm.  oikeuskanslerin kannanotot huomioon ottaen ei ole ollut mahdollista ilman lainmuutosta, ei ole ollut riittäviä perusteita esityksen hylkäämiselle. Valiokunta korostaa mietinnössään tasapuolisuutta ja ohjelmallisten kriteerien merkitystä, mutta jätti kuitenkin toteamatta, että näitä tavoitteita ei varmisteta arpomalla. Poistaessaan viimeisestä kappaleesta puolueiden tasapuolista kohtelua edellyttävän maininnan se voi johtaa esimerkiksi kolmen suurimman puolueen erikoisasemaan vaaliohjelmissa. Valiokunnan olisikin tullut lausua mietinnön perusteluissa seuraavasti:

"Jos vaalien johdosta järjestetään useampiosainen suuri vaalikeskustelu, ei vaaleihin osallistuvien puolueiden arpominen eri ohjelmiin ole valiokunnan käsityksen mukaan ohjelmallinen näkökohta. Puolueet voitaisiin jakaa eri ohjelmiin esimerkiksi sen perusteella, ovatko ne olleet edustettuina toimikauttaan päättävässä eduskunnassa vai ei."

Helsingissä 4 päivänä kesäkuuta 1992

Ensio Laine     Esko Helle

II

Puoluelain muutos on osoittautunut tarpeelliseksi siitä syystä, että oikeuskansleri on tulkinnut voimassa olevaa lakia niin, että jos jokin poliittinen puolue jätetään pois puolueiden muutoin yhteisestä, tärkeänä pidettävästä ohjelmasta, menettely johtaa tällaisen puolueen vaaleihin liittyvässä tiedottamisessa toisia puolueita huonompaan asemaan. Tämän vuoksi oikeuskansleri katsoi, että puoluetta ei saanut karsia Yleisradion ohjelmista sillä perusteella, että se ei ollut edustettuna eduskunnassa, niin kuin esityksen perusteluissa lausutaan. On syytä vielä erikseen todeta, että oikeuskanslerin tulkinta perustui juuri ns. suureen vaalikeskusteluun kutsuttavia puoluerekisteriin merkittyjä puolueita koskeneisiin kanteluihin.

Esityksen perusteluissa lausutaan ohjelmallisten näkökohtien huomioon ottamisesta: "Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi siten, että jaettaisiin suuri vaalikeskustelu kahteen tai useampaan osaan joko arpomalla tai sen mukaan, ovatko puoleet edellisessä eduskunnassa edustettuina vai ei."

Valiokunnan enemmistö lausuu, että ehdokkaita asettaneiden puolueiden tulee saada tilaisuus tuoda näkemyksensä esille.  Tästä jätettiin pois se, että tämä mahdollisuus tulee olla puolueilla tasapuolisesti. Pidän välttämättömänä, että tasapuolisuusvaatimuksesta Yleisradion ohjelmissa ei tingitä.

Valiokunnan enemmistö pitää myös riittävänä, että ohjelmallisina näkökohtina voitaisiin ottaa huomioon puolueen suuruus ja parlamentaarinen asema. Näin jätetään ottamatta kantaa edellä lainattuun esityksen perusteluissa esitettyyn toiseen vaihtoehtoon, arpomiseen.

Parhaalla tahdollakaan en voi olla tulkitsematta valiokunnan enemmistön kannanottoja niin, että jätetään mahdolliseksi jakaa ns. suuri vaalikeskustelu esimerkiksi kahteen osaan, jossa toisessa olisivat uudet yrittäjät ja toisessa aikaisemmat eduskuntapuolueet. Mahdollista voisi olla sekin, että poliittisia keskusteluohjelmia järjestetään suurten hallitus- ja oppositiopuolueiden kesken ja muut jätetään omiin ryhmiinsä.  Ohjelma-ajankohtien järjestelyillä voidaan vielä edelleen suosia joidenkin puolueiden erottautumista muista vaaleja koskevassa tiedottamisessa. Tällainen suosinta ei tosin ole viisasta, koska kansanpsykologinen vaikutus voi olla, että Yleisradion ylimmän johdon suosinnan kohteina olevia aletaan hyljeksiä.

Pidän perusteltuna, että Yleisradion vaaliohjelmissa ohjelmalliset näkökohdat ovat määräävinä. Valiokunnan enemmistön kannanotot valitettavasti antavat aiheetta mahdollisuuden siihen, että nämä näkökohdat ovatkin puolueellisia eivätkä yksinomaan tiedonvälitystä ja ohjelmien kiinnostavuutta tähdentäviä, journalistisia, niin kuin ymmärrän olleen esityksen tarkoituksen.

Näin ollen ns. suurten vaalikeskustelujen osalta haluan todeta, että jakoperusteena ei voi olla eduskuntapuolueet ja muut taikka suuret ja pienet, vaan että eri keskusteluissa on oltava esimerkiksi mukana sellaisten ryhmien edustajat, joiden ohjelmallisten tavoitteiden erilaisuus takaa yleisöä kiinnostavan ja monipuolisen väittelyn ja mielipiteenvaihdon.

Jako eduskuntapuolueisiin ja muihin ryhmiin ei tietenkään voi lainkaan tulla kysymykseen tasavallan presidentin vaaleissa, jossa vähintään kahdenkymmenentuhannen kansalaisen ehdokkailla on vaaliohjelmissa oltava täysin tasavertainen asema puolueiden asettamien ehdokkaiden kanssa. Jako on huono myös kunnallisvaaleja ajatellen.

Hallituksen esityksessä esitetty arpomisvaihtoehto ei ole ainakaan mikään hyvä journalistinen ratkaisu, mutta se on puolueeton ja tasapuolinen. Näin ollen siihen turvautumista ei tulisi sulkea pois, eikä valiokunnan enemmistön kantaa näin voida mielestäni tulkitakaan. Jollei voida olla varmoja, että valinta pystytään tekemään sellaisten puhtaasti toimituksellisten näkökohtien ja tiedonvälityksen ammattitaidon perusteella, joihin edellä olen viitannut, on syytä käyttää arpomista, mikäli ns. suuri vaalikeskustelu käydään useammassa kuin yhdessä ohjelmalähetyksessä.

Helsingissä 4 päivänä kesäkuuta 1992

Paavo Nikula

III

Perustuslakivaliokunta on äänestyksen jälkeen päätynyt mietinnössään hallituksen esityksestä n:o 57 puoluelain muuttamisesta kantaan, jota en voi hyväksyä.

Valiokunta toteaa, että kaikkien vaaleissa ehdokkaita asettaneiden puolueiden tulee tasapuolisesti saada tilaisuus tuoda näkökohtiaan esille Yleisradio Oy:n vaaliohjelmissa.  Mietinnössä korostetaan ohjelmallisten näkökohtien merkitystä puolueiden ohjelmissa esiinpääsyn kriteerinä. Mielestäni valiokunnan enemmistön hyväksymä sanamuoto jättää Yleisradiolle ja käytännössä sen suurista puolueista koostuvalle parlamentaarisesti valitulle hallintoneuvostolle liian suuren vallan suhtautumisessaan eri puolueisiin vaaliohjelmissa. Nyt hyväksytyn sanamuodon sijaan olisi tullut vaatia tasapuolisuutta vaaliohjelmissa, jolloin ns. ohjelmalliset tekijät olisivat olleet vasta toissijainen kriteeri, ja täten olisi voitu kohdella puolueita tasapuolisemmin niiden parlamentaarisesta koosta riippumatta.

Valiokunta mielestäni aiheettomasti poisti  äänestyksen jälkeen mietinnöstään kappaleen, jossa vaaleja edeltävästä useampiosaisesta suuresta vaalikeskustelusta olisi todettu, ettei puolueiden arpominen eri ohjelmiin ole ns. ohjelmallinen näkökohta. Lisäksi kappaleessa olisi esitetty puolueiden välisiksi kriteereiksi eri ohjelmaosiin jakamisessa eduskunnassa edustettuna olemista.

Helsingissä 4 päivänä kesäkuuta 1992

Raimo Vistbacka

Annettu Helsingissä 20 päivänä heinäkuuta 1992

Laki puoluelain 10 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 10 päivänä tammikuuta 1969 annetun puoluelain (10/69) 10 §:ään uusi 2 momentti seuraavasti:

10 §

Oy Yleisradio Ab voi soveltaessaan 1 momenttia yhtiön vaaliohjelmiin ottaa huomioon myös ohjelmallisia näkökohtia.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1992.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Helsingissä 20 päivänä heinäkuuta 1992

Tasavallan Presidentti 

MAUNO KOIVISTO

Oikeusministeri 

Hannele Pokka

HE 57/1992

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi puoluelain 10 §:n muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Puoluelain mukaan valtion viranomaisten ja valtion tai sen määräämisvallassa olevien yhteisöjen ja laitosten on kohdeltava kaikkia puolueita tasapuolisesti ja yhdenmukaisia periaatteita noudattaen. Säännös koskee myös Yleisradiota. Esityksessä ehdotetaan puoluelakia muutettavaksi niin, että Yleisradio voisi soveltaessaan säännöstä yhtiön vaaliohjelmiin ottaa huomioon myös ohjelmallisia näkökohtia.

Lainmuutos on tarkoitettu tulemaan voimaan siten, että uutta säännöstä voitaisiin soveltaa jo vuoden 1992 kunnallisvaaleja koskeviin Yleisradion vaaliohjelmiin.

PERUSTELUT

1. Nykytila

Puoluelain (10/69) 10 §:n mukaan valtion viranomaisen sekä valtion tai sen määräämisvallassa olevan yhteisön tai laitoksen on kohdeltava kaikkia puolueita tasapuolisesti ja yhdenmukaisia perusteita noudattaen. Kysymys siitä, miten tätä säännöstä olisi sovellettava Oy Yleisradio Ab:n vaaliohjelmiin, on lähes koko puoluelain voimassaoloajan osoittautunut ongelmalliseksi.

Soveltamisongelmia ennakoitiin ilmeisesti jo hallituksen esityksessä laiksi puolueista (HE 99/1967 vp), kun siinä lausuttiin seuraavaa: "Jotta säännös olisi joustavasti sovellettavissa nimenomaan valtion määräämisvallassa olevien joukkotiedotusvälineiden käyttämiseen, jolla nykyaikaisessa yhteiskunnassa on puolueille erittäin suuri merkitys, ei hallituksen mielestä ole näyttänyt mahdolliselta tässä kohden kaavamaisesti määritellä etujen jakamisessa noudatettavia perusteita. Huolimatta siitä, että lainkohdan sanamuoto täten jäisi jonkin verran tulkinnanvaraiseksi, on ehdotettua säännöstä kuitenkin pidettävä tärkeänä periaatteellisena kannanottona, jolta ei puutu oikeudellistakaan sitovuutta."

Kun Yleisradion ohjelmaneuvosto oli yhtiön ohjelmatoiminnan säännöstöä tulkitessaan päättänyt, että syksyllä 1975 pidettävään suureen vaalikeskusteluun saisivat osallistua vain eduskunnassa edellisellä vaalikaudella edustettuina olevat puolueet, valtioneuvoston oikeuskansleri lähetti tälle tehdyn kantelun johdosta Yleisradion hallintoneuvostolle kirjeen. Siinä oikeuskansleri katsoi, ettei ehdokkaita asettanutta rekisteröityä puoluetta saa karsia osallistumasta radion tai television vaaliohjelmaan sillä perusteella, ettei puolue ole ollut edustettuna edellisessä eduskunnassa. Kirjeen saatuaan ohjelmaneuvosto tarkisti päätöksensä siten, että kantelun tehneet kaksi puoluetta saivat osallistua kysymyksessä oleviin vaaliohjelmiin, mistä oli seurauksena, että vaaliohjelmissa esiintyi tuolloin yhteensä 12 puoluetta.

Oikeuskanslerin vuodelta 1975 antamaa kertomusta tarkastaessaan eduskunnan perustuslakivaliokunta piti epäkohtana sitä, että vaaliohjelmat keskustelijoiden suuren lukumäärän ja käytettävissä olevan rajallisen ajan johdosta muodostuvat hajanaisiksi, vaikeasti seurattaviksi ja mielenkiinnottomiksi. Epäkohdaksi perustuslakivaliokunta katsoi myös sen, että yhteiskunnalliselta ja poliittiselta merkitykseltään aivan erilaiset puolueet saavat käyttää vaalikeskusteluissa yhtä paljon aikaa mielipiteidensä ja politiikkansa esittelyyn. Valiokunta edellyttikin, että kiireellisesti selvitettäisiin, millä tavoin poliittisten puolueiden esiintyminen vaaliohjelmissa voitaisiin järjestää tuolloista tasapuolisemmin ottamalla huomioon suhteellisuusperiaate, ja että saatujen selvitysten pohjalta ryhdyttäisiin tarpeellisiksi katsottaviin lainsäädäntötoimenpiteisiin (PeVM 37/1976 vp).

Asiassa ei kuitenkaan nähty tuolloin mahdolliseksi ryhtyä lainsäädäntötoimiin, joten puoluelain 10 § on edelleen voimassa alkuperäisessä muodossaan. Yleisradio on katsonut välttämättömäksi seurata ohjelmatoiminnassaan tarkoin oikeuskanslerin kirjeessä ilmaistua kantaa. Siitä on ollut seurauksena, että se on sallinut kaikkien puoluerekisteriin merkittyjen puolueiden jatkuvasti osallistua niin sanottuun suureen vaalikeskusteluun. Tämä menettely puolestaan on saanut osakseen huomattavaa arvostelua, koska vaalikeskustelu näin järjestettynä on muodostunut katsojien kannalta hajanaiseksi, vaikeaselkoiseksi ja mielenkiinnottomaksi. Ongelman kärjistymiseen on osaltaan vaikuttanut puolueiden määrän lisääntyminen siten, että niitä nykyisin on puoluerekisterissä jo 18.

Toisaalta vaaliohjelmien on käytännössä saatettu havaita viime vuosina jonkin verran muuttuneen ohjelmallisesti arvioiden paremmiksi. Vuoden 1991 eduskuntavaaleja koskevassa Yleisradion suuressa vaalikeskustelussa, jossa kaikilla puolueilla aluksi oli yhtä suuri perusaika käytettävissään, suuret eduskuntapuolueet näyttivät ohjelman jatkuessa ja elävöityessä ilmeisesti pääasiassa esille tulleiden asioiden vuoksi saavan enemmän ohjelma-aikaa kuin muut puolueet.

Vastaukseensa hallituksen esitykseen laiksi puoluelain 9 §:n muuttamisesta (HE 158/1989 vp) sisällyttämässään lausumassa eduskunta on edellyttänyt hallituksen selvittävän, onko ja jos, niin millä tavoin, puoluelain 10 §:ää syytä muuttaa, jotta Yleisradion lähettämät vaaliohjelmat ― esimerkiksi niin sanottu suuri vaalikeskustelu ― voidaan tehdä ohjelmallisten kriteerien mukaan arvioituna yleisöä nykyistä enemmän kiinnostaviksi.

2. Ehdotettu muutos

2.1. Vaihtoehdot

Eduskunnan edellä mainitun vuodelta 1989 olevan lausuman mukaisesti asiaa on selvitetty oikeusministeriössä. Tällöin ovat olleet esillä seuraavat vaihtoehdot eduskunnan lausumaan kirjatun tavoitteen saavuttamiseksi:

1) puoluelain 10 §:n tulkinnan muuttaminen Yleisradiossa esimerkiksi ohjelmatoiminnan säännöstöä muuttamalla;

2) puoluelain 10 §:n kumoaminen ja asian jättäminen Yleisradion sisäisesti päätettäväksi;

3) puoluelain 10 §:n muuttaminen siten, että säännöksestä saa nykyistä selkeämmän oikeusohjeen vaaliohjelmien toteuttamiseen; ja

4) puoluelain 10 §:n muuttaminen siten, että säännöksen soveltaminen jätettäisiin Yleisradion vaaliohjelmien osalta yhtiön tehtäväksi ja vastuulle.

Säännöksen tulkinnan muuttaminen asetetun tavoitteen saavuttamiseksi on arvioitu ongelmalliseksi. Säännös on alkuperäisessä muodossaan ja myös tosiasia-aineisto, jolla on merkitystä säännöksen tulkintaan liittyvässä oikeudellisessa harkinnassa, on olennaisilta osiltaan säilynyt samankaltaisena. Tämän vuoksi on nähty tarpeelliseksi ryhtyä lainsäädäntötoimiin asiantilan korjaamiseksi.

Harkittaessa mahdollisuuksia kumota puoluelain 10 § ja jättää puolueiden tasapuolinen kohtelu pelkästään hallitusmuodon yhdenvertaisuussäännöksen varaan on puolestaan tultu siihen tulokseen, että kun puoluelain 10 § sisältää yleisen periaatteellisen kannanoton puolueiden yhdenvertaisuudesta viranomaisten ja valtion määräämisvallassa olevien yhteisöjen ja laitosten suhteen, sitä on edelleen pidettävä tarpeellisena. Sitä paitsi vaikuttaa ilmeiseltä, että sääntelyn perustuminen pelkästään hallitusmuotoon ei antaisi Yleisradiolle enempää mahdollisuuksia toteuttaa vaaliohjelmiin liittyviä ohjelmallisia tavoitteitaan kuin nykyinen puoluelain 10 §.

Puoluelain 10 §:n eräiden sanontojen täsmentämistä tai selittämistä säännöstä täydentämällä on myös harkittu lakiehdotuksen valmistelun yhteydessä. Kuitenkin on tällöin näyttänyt siltä, että sellaisten lähinnä kysymykseen tulevien sanontojen kuin "tasapuolinen kohtelu" tai "yhdenmukaiset perusteet" selventäminen lakitekstissä lainsäädäntöteknisesti hyväksyttävällä tavalla siten, että nykyiset tulkintaongelmat poistuisivat, saattaisi osoittautua ylivoimaisen vaikeaksi. Säännös on mainittuja viranomaisia, yhteisöjä ja laitoksia yleisesti velvoittava kaikissa mahdollisissa eri aikoina esiin tulevissa tilanteissa, joiden yhteisiä erityispiirteitä tuskin on mahdollista lainvalmistelutyön aikana ennalta hahmottaa.

Parhaaksi vaihtoehdoksi onkin asian valmistelussa lopulta nähty jättää Yleisradion tehtäväksi soveltaa mainittua säännöstä yhtiön vaaliohjelmiin. Se voisi tällöin ottaa huomioon myös ohjelmallisia näkökohtia. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi siten, että jaettaisiin suuri vaalikeskustelu kahteen tai useampaan osaan joko arpomalla tai sen mukaan, ovatko puolueet edellisessä eduskunnassa edustettuina vai ei. Viime kädessä tulisi kuitenkin jättää Yleisradion tehtäväksi antaa tarvittavat soveltamisohjeet.

2.2. Muutoksen yksityiskohtaiset perustelut

Edellä todetun johdosta on päädytty ehdottamaan, että puoluelain 10 §:ää muutettaisiin siten, että sen arviointi, mitä mainittu säännös Yleisradion vaaliohjelmilta edellyttää, jätettäisiin Yleisradion tehtäväksi ja vastuulle. Samalla pykälään sisällytettäisiin säännös, jonka mukaan Yleisradio voisi tässä harkinnassaan ottaa huomioon myös ohjelmalliset näkökohdat. Valtioneuvoston oikeudesta luovuttaa yleisradiotoimintaa varten valtiolle hankittu omaisuus osakeyhtiölle vuonna 1934 annettuun lakiin (216/34) vuonna 1979 lisätyn 4 a §:n (1060/79) mukaan päätöksenteko asiassa on yhtiön hallintoneuvoston tehtävänä.

3. Asian valmistelu

Oikeusministeriön aloitteesta ovat ministeriön ja Yleisradion edustajat syksyllä 1991 pohtineet keinoja, joilla Yleisradion vaaliohjelmat voitaisiin tehdä ohjelmallisten kriteerien mukaan arvioituna yleisöä nykyistä enemmän kiinnostaviksi. Asiassa on oltu yhteydessä myös oikeuskanslerinvirastoon. Esitys on valmisteltu käytyjen keskustelujen pohjalta virkatyönä oikeusministeriössä. Siitä on pyydetty liikenneministeriön ja Yleisradion lausunnot. Yleisradio puoltaa esitystä, mutta liikenneministeriö ei pidä sitä perusteltuna. Asian periaatteellisen tärkeyden vuoksi on myös kaikkien eduskuntaryhmien käsityksiä esitysluonnoksesta kuultu. Pykäläehdotus on muotoiltu kuulemistilaisuudessa esiin tuotujen näkökohtien pohjalta uudelleen.

4. Esityksen vaikutukset

Esityksellä ei ole taloudellisia vaikutuksia. Sillä pyritään ensisijaisesti lisäämään Yleisradion vaaliohjelmien kiinnostavuutta ja tätä kautta äänestäjien mielenkiintoa yhteiskunnallisia asioita kohtaan.

5. Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan niin, että uutta säännöstä voitaisiin soveltaa jo vuoden 1992 kunnallisvaaleja koskeviin Yleisradion vaaliohjelmiin.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Laki puoluelain 10 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään 10 päivänä tammikuuta 1969 annetun puoluelain (10/69) 10 §:ään uusi 2 momentti seuraavasti:

10 §

Oy Yleisradio Ab voi soveltaessaan 1 momenttia yhtiön vaaliohjelmiin ottaa huomioon myös ohjelmallisia näkökohtia.