Suomen rikkaaseen kulttuuriperintöön kuuluu 10 000 mustalaisen vähemmistö, joka on jäänyt maahanmuuttokeskustelun jalkoihin. Tasavertaisuuden saavuttamisessa tekemistä on niin mustalaisilla itsellään kuin yhteiskunnallakin - ja valtaväestöllä asenteissaan.
Maahanmuuttokeskustelun alle on jäänyt perisuomalaisten etnisten ryhmien tilanne. Meillä on perustuslain turvaamana saamelaiset ja mustalaiset sellaisia vähemmistöryhmiä, joiden tilasta ei juuri nyt puhuta.
Mustalaiskulttuurissa on säilynyt tapoja, jotka ovat olleet aikaisemmin yleisiä myös muille suomalaisille. Esimerkiksi vielä sata vuotta sitten Suomessa kunnioitettiin vanhempia ihmisiä suurin piirtein samaan tapaan kuin mustalaiset yhä tekevät.
On hyvä muistaa, että rikollisuus ei ole mustalaisten keskuudessa sen yleisempää kuin samassa taloudellisessa, yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa asemassa olevien muiden suomalaisten keskuudessa.
Suomessa mustalaisilla on keskimäärin parempi asema kuin muissa Euroopan maissa.
Suurin syy tähän on, että Suomen mustalaisilla on Suomen kansalaisuus. Heillä on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin, ja he kokevat olevansa ensisijaisesti mustalaisia.
Vuonna 1995 mustalaisten oikeudet vähemmistönä vahvistettiin ensi kerran perustuslaissa ja myöhemmin monilla säädöksillä ja sopimuksilla.
Ongelmiakin on yhä, suurimpina työttömyys, alhainen koulutustaso, vaikeudet asunnonhankinnassa sekä syrjintä ja syrjäytyminen. Yksilöiden törttöily ei selity kulttuurilla, vaikka sen seuraukset voivatkin heijastua koko yhteisöön.
Mustalaisten yhdenvertaisuuden kehittäminen lähtee mustalaisista itsestään. Viranomaiset ja kunnat voivat olla tukena, mutta vain mustalaisten omasta aloitteesta tapahtuva kehitys voi viedä kestävään tulokseen. Tämä merkitsee kotien keskeistä asemaa nuorten mustalaisten kasvatuksen, koulutuksen ja oman kulttuurinsa hallintaan. Mustalaisvanhempien pitää avoimesti uskaltaa päästää lapsensa varhaiskasvatuksen pariin myös kodin ulkopuolelle. Samoin kannustava ote koulutuksen välttämättömyyteen on osa kasvua ja kehitystä. Koulutus on ainoa avain työelämään yhdenvertaisina tekijöinä valtaväestön kanssa.
Mustalaiskulttuuri on suomalaisen yhteiskunnan rikkaus eikä sitä saa päästää häviämään. Kun muistetaan, että se on osa suomalaista kulttuuriperintöä eikä sitä tule asettaa vastakkain valtaväestön kulttuuriperimän kanssa.
Toivottavasti Suomen mustalaiset eivät jää muiden etnisten ryhmien jalkoihin, vaan heidän asemansa jatkaa kehittymistä kohti todellista yhdenvertaisuutta. Nythän asia ei valitettavasti vielä näin ole, vaan julkisuudessa on näkyy edelleen erilaisia ennakkoluuloja.
Viimeinen tapaus on aivan tuore.
Mönkijää, taulu-tv:tä, autotarvikkeita, puhelinliittymiä, vaatteita, maksullisia tv-kanavia ja toistakymmentä pikavippiä. Kolmen hengen mustalaisporukka ehti vajaan vuoden aikana aiheuttaa eläkeläisuhrilleen kymmenien tuhansien eurojen vahingot tilaamalla tämän nimissä itselleen tavaraa ja palveluja.
Donny Ferrari Lundberg (090589-), Dimitros Valentino Hovisto (090589-) ja Ritva Tuula Astrid Hagert (210676-) olivat hakeutuneet heinäkuussa 2009 viisissäkymmenissä olevan suomalaisuhrinsa ystäväksi vain hyödyntääkseen tämän ymmärtämättömyyttä ja hyväuskoisuutta.
|
Asianomistajien lista on huomattava. |
Hölmö jätkä
Eläkkeellä oleva suomalaisuhri ei poliisikuulusteluissa osannut sanoa, miten kaikki oli alkanut. Hän kertoi, että vaikka oli ollut "ystävänsä" kanssa postissa hakemassa nimiinsä lähetettyjä paketteja, hän ei itse ollut saanut niistä mitään.
- Minun piti vain mennä postiin allekirjoittamaan jotakin, hän sanoi.
Suomalaismies ei myöskään tiennyt mitään nimiinsä otetuista pikavipeistä. Hänen eläkkeensä tuli pankkiin, mutta tilin tapahtumia hän ei juurikaan seurannut. Miehellä oli myös tietokone, mutta ei verkkopankkitunnuksia, sillä hän ei osannut käyttää tietokonetta.
Kun poliisi kysyi, miten kaikki oli voinut tapahtua miehen tietämättä, tämä totesi vain olevansa "niin hölmö jätkä". Hän oli käynyt peruskoulua kahdeksan luokkaa ja jäänyt kerran luokalleen. Laskenta ja äidinkieli olivat erityisen vaikeista.
Ystäviä ei miehellä ollut ollut vuosiin, ja hän oli ennen mustalaiskolmikkoon tutustumistaan kokenut olevansa hyvin yksinäinen.
- He olivat ainoat ystäväni, hän totesi.
Postin työntekijä kertoi oikeudessa, ettei hän kyennyt tunnistamaan istuntosalissa olevia henkilöitä. Hän oli ollut tuolloin aina kahden viikon jaksoissa töissä postissa. Paketteja olivat hakeneet mustalaispukuinen nainen ja paikallinen suomalaismies. Paketit olivat tulleet mieshenkilölle ja tämä oli hakenut ne yhdessä naishenkilön kanssa. Nainen oli ollut todistajan mielestä aina selvin päin, miehestä hän ei ollut aina varma. Nainen oli ollut kantoapuna. Mies oli kuitannut lähetykset. Paketit oli luovutettu miehelle. Miehen käytös oli poikennut ehkä vähän tavanomaisesta. He olivat olleet epäsuhtainen pari. Ensin todistaja oli ajatellut, että he ovat pariskunta, mutta sitten tämä oli ajatellut, ettei se ollut oikein kohdallaan.
Hän oli tavannut nämä useamman kerran. Yhdellä kerralla oli ollut mukana kolmas henkilö, joka oli ajanut auton postin eteen ollen kantoapuna, kun oli tullut isompaa tavaraa. Tavaroissa oli ollut ainakin taulutelevisio ja muita elektroniikkalaitteita. Tavarat olivat olleet sellaisia, joita vaan noudetaan. Niitä ei tarvinnut noudettaessa maksaa.
Pakettien antaminen ei ollut tuntunut oikein oikealta.
Rasistinen rikos
Poliisin entuudestaan tuntema mustalaiskolmikko väitti, että hankinnat oli tehty yhteisymmärryksessä ja yhdessä miehen kanssa, ja että tämä oli saanut niistä osan itselleen. Kolmikko huomautti, että mies olisi voinut milloin tahansa puuttua heidän toimiinsa jos olisi arvellut sen olevan jollain tavoin väärää tai rikollista.
Hagert ja Lundberg ovat katsoneet, että ensisijassa heidät tulisi tuomita lievistä petoksista sakkorangaistukseen.
Uhrin ymmärrys oli heidän havaintojensa mukaan tavanomaisen suomalaisen ymmärryskyky. Hänen ystävällisyyttään ja hyväntahtoisuuttaan he eivät kiistä. Hyväuskoisuutta ei ole käytetty hyväksi.
Hagert on 15.4.2011 tuomittu ehdolliseen vankeusrangaistukseen anastusrikoksista. Hänet on hovioikeudessa 12.6.2007 tuomittu törkeästä petoksesta ehdottomaan vankeusrangaistukseen, jonka hän on suorittanut yhdyskuntapalveluna. Hänet on myös 16.8.2006 tuomittu petoksesta ehdottomaan vankeusrangaistukseen, jonka suorittanut yhdyskuntapalveluna.
Rangaistusta Lundbergille ja Dimitros Hovistolle määrätessään käräjäoikeus on ottanut huomioon rangaistusta alentavana seikkana Lundbergin osalta Varsinais-Suomen käräjäoikeuden 24.3.2011 tuomitseman vankeusrangaistuksen ja Dimitros Hoviston osalta Varsinais-Suomen käräjäoikeuden 27.5.2011 tuomitseman vankeusrangaistuksen.
Käräjäoikeus ei uskonut syytettyjen selittelyjä. Oikeuden mukaan rikoksessa oli käytetty hyväksi yksinäisyyttä kokeneen uhrin ymmärtämättömyyttä. Kyse oli oikeuden mielestä uhrin erityisen heikkouden ja muun turvattoman tilan hyväksikäytöstä, jolla oli aiheutettu huomattavaa vahinkoa.
Etelä-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi 33-vuotiaan Ritva Hagertin 16 kuukauden vankeuteen törkeästä petoksesta. 23-vuotias Donny Lundberg tuomittiin 15 kuukauden ja kaksoisveljensä Dimitros Hovisto (ent. Lundberg), tuomittiin kymmenen kuukauden vankeuteen.
Neljäs mustalainen, Satu-Kaarina Elisabeth Hovisto (ent. Lundberg, ent. Närvänen) keräsi 2 640 euron edestä uhrin nimissä otettuja pikavippejä omalle tililleen. Hän sai 50 päiväsakkoa eikä valittanut hovioikeuteen.
Tuomiot annettiin 6.9.2012 Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa ja valitus käsiteltiin 12.2.2013 Kouvolan hovioikeudessa. Hovioikeus ei muuttanut tuomiota.
Hovioikeudessa Lundberg kertoi sanoneensa suomalaismiehelle haluavansa tehdä rahaa ja tämä oli sopinut suomalaismiehelle. Ajatus tavaroiden tilaamisesta oli ollut Lundbergin. Lundberg oli tilannut tavarat ja niistä vain muutama oli mennyt suomalaismiehelle. Lundberg on kertonut valehdelleensa siten, että suomalaismies oli luullut, että ainoastaan hänen nimeään käytetään ja että Lundberg maksaa tilaukset.
Suomalaismies ei ollut ymmärtänyt joutuvansa todellisuudessa maksamaan tilaukset. Hän oli ymmärtänyt tämän vasta loppuvaiheessa, kun ulosotosta oli aloitettu perimään maksuja. Lundberg oli kertonut Dimitros Hovistolle, että suomalaismies oli antanut luvan tehdä tilauksia. Hovisto ei ollut saanut tavaroita, vaan ainoastaan 1 000 euroa rahaa, jonka Lundberg oli maksanut omista rahoistaan. Lundberg on tunnustanut menetelleensä syytteen teonkuvauksessa kerrotulla tavalla.
Asianajajien kulut olivat käräjäoikeudessa 6 998,70 euroa ja hovioikeudessa 4 275,61 euroa, eli yhteensä 11 274,31 euroa. Tämän päälle tulivat oikeudenkäyntikulut. Eläkkeellä oleva suomalaismies ei ollut, toisin kuin mustalaiset, oikeutettu maksuttomaan oikeusapuun.